Asuminen riiston kohteena

Onpa Vihreällä Tuomas Rantasella suppea porvarillinen näköala pääomafuusio asiaan. Kovasti hän selittää, mutta itse vakava tosiasia pysyy visusti piilossa.

http://helsinginvihreat.fi/blog/vuokrayhtiofuusio/

Pääomista puhuttaessa tulee aina ensiksi puhua pääomista, sillä pääomat määräävät kaiken muun! Se, että asukas ja vuokralaistoimikunnat saa päättää puutarhan sijainnista tai keinujen paikasta ja antaa lausuntoja ei ole mitään päättämistä vaan pelkää puhetta ilman vaikutusta.

No, miten pääomista puhutaan varsinkaan henkilöt jotka tuskin tietävät mistä silloin puhutaan. Puhutaan tietysti pääomien alkuperästä, niiden omistamisesta, niiden lisäämisestä ja niillä vaikuttamisesta. Pääomahan ei ole mikään kiinteä massa vaan massa, jonka ainoa pyrkimys on kasvaa. Tätä tehtäväänsä se toteuttaa kaikilla mahdollisilla keinoilla, välillä hajottaen itseään osiin ja välillä fuusioiden kokonaisuuksiksi, mutta aina sillä on tarkoitus vain kasvaa!

Huom! Pääoma on SUHDE! Pääoma on suhde omistajan ja omistamattoman välillä. Täten vuokranantaja on omistaja ja vuokralainen tämä omistamaton. Ja koska pääoma halua kasvaa tekee se sen vain omistamatonta hyväksi käyttäen. Muuta tapaa sillä ei ole puhutaan nyt vaikka vuokralla asumisesta. Vuokralainen ei siis maksa vain asumisen kuluja ja pääomakuluja vaan pääomakuluihin kuluu myös omistamisen siihen lisäämät kulut, ne jotka haluavat aina vain kasvaa! Pääoma fuusiolla pyritään näiden kulujen kasvattamiseen ja tätä sanotaan tuottojen kasvattamiseksi, ja tämä tosiasia piilotetaan pääomakuluihin yleisesti.

Tuomaksen ja meidän muiden tulisi siis puhua pääomista ja niiden omistamisesta, joka omistaminen on annettu porvarin avulla pankkien omistajille, suurkapitalisteille. Pankit, taasen omistaa Suomessa ulkolaiset, joten vuokralaisilta kasattavat pääoma massat valuvat maasta ulos lähinnä Sweitziin. Luulisi Vihreän liikkeen olevan kiinnostunut näistä tosiasioista, pääomien virroista ja niiden vaikutuksesta myös tässä pääomafuusio asiassa koska se olisi niin vihreää, mutta se onkin yllättäen liian vaikeaa. Joten vihreät kiinnostuu kaikesta epäoleellisesta ja niitä he selittää kuin Runeberg. Tätä nimitetään myös vallanhaluksi tiedonhalun sijaan!

Vakava tosiasia on siis pääomien musertava suhde niitä omistamattomiin ja tämä on se suhde joka kokoajan kasvaa niin että Vihreän Tuomaksen tulee puhua indekseistä, verratakseen näitä kuluja toiseen yhtä väärin käsitettyyn asiaan kuin palkkaan. Joka palkka ei suinkaan ole korvaus tehdystä arvosta vaan korvaus kulutetusta ajasta.
Kahta väärää asiaa keskenään vertaamalla Tuomas sitten pesee kätensä koko jutusta kuin Juudas joka petti isäntänsä, tässä tapauksessa pienen Ihmisen, vuokralaisen.

Kepu pettää aina, mutta niin tekee Vihreätkin!